Kun palaset alkavat loksahtamaan paikoilleen!

Tiedäthän tunteen kun olet rakentanut palapeliä tunti- jopa päiväkausia ja kokonaisuus ei vaan ota hahmottuakseen. Myöhemmin, kenties johonkin muuhun hetken keskittyneenä ja takaisin rakennelman ääreen palattuasi, huomaat kuinka palaset napsuvat paikoilleen ja kuva alkaa valmistua.

No, minä en ole mikään kaksinen palapelimaakari, mutta Itella-nimisen puuhahuuhaan kanssa alkaa näkymä kummasti kirkastua. Ensin meillä jakelun puolella käynnistettiin mittavat yt-neuvottelut joiden lopputulemana annettiin mittavasti kenkää. Mietittiin, miten ne postit pystytään jatkossa kantamaan vähemmällä työväellä. Vastaus: ei mitenkään. Ei niitä mitä ilmeisemmin ole ollutkaan tarkoitus saada kannettua vaan pikemminkin näyttää kaikelle kansalle ja päätöksentekijöille, että meidän pitäisi tässä olla tulosvoitollinen puulaaki, muttei millään samaan yhtälöön mahdu tämä pahuksen yleispalveluvelvoite. Jakaa nyt viitenä päivänä viikossa kaiken maailman luukkuihin ja laatikoihin. Kyllähän se vähempikin riittää. Saadaan käppyrät nousuun ja kohta voidaan taas vähän saneerata väkeä pellolle!

Itellan tänään julkistama uutinen povaa (kuten aina niin usein!) kehityksen menevän suuntaan, jossa tiistaista voidaan jo luopua yleisenä postinjakopäivänä ja uudet huomisen koneet laittavat postit jakelujärjestykseen. Sittenhän kun on kokeiltu onnistuneesti (kaikkialta nousee peukkua!) tyhjää tiistaita, voidaan siirtyä pohtimaan, onko perjantaina järkevää kantaa postia.

En vastusta kehitystä. Pelkään vain perhanasti että tämä kehitys tulee näkymään jälleen niin työpaikkojen vähentymisenä alallamme kuin jakelutyön muuttumisena entistä raskaammaksi ja yksipuoliseksi.

Tehköön tulevaisuus meidät viisaammiksi.

Miko Haarala

http://www.itella.fi/tiedotteet/2014/20140506_jakelukokeilu.html